Kuuntelu, hiljaisuus ja viipyilevä läsnäolo – työnohjaajan, coachin ja konsultin työn ytimessä

Arvostan ja vaalin aitoa läsnäoloa. Tämä näkyy siinä, miten teen työtäni työnohjaajana, coachina ja konsulttina. Käsittelen läsnäolon, kuuntelun ja hiljaisuuden teemoja myös ratkaisukeskeisen työnohjaajan koulutuksen lopputyössäni. Tässä blogissa kerron, mitä erilaisia näkökulmia aiheeseen olen omassa työssäni havainnut eri rooleissa.

Olen valinnut työnohjaajakoulutuksen lopputyöni teemaksi hiljaisuuden. Minulle tämä tarkoittaa ensisijaisesti sitä, että kohdatessani asiakkaan luon hänelle tilaa käsitellä valitsemiaan teemoja rauhassa. Annan aikaa pohdinnalle enkä keskeytä, kiirehdi eteenpäin tai hoputa päätymään johonkin lopputulokseen.

Työnohjauksessa ja coachingissa hiljaisuus liittyy siis siihen, että minä olen hiljaa, ja keskityn asiakkaani kuunteluun.

Tähän aihepiiriin liittyen minuun vetoaa kovasti käsite viipyilevä läsnäolo. Törmäsin sanapariin ensimmäistä kertaa teologian tohtori, dosentti Raili Gothónin teoksessa Kuuntelijan käsikirja. Kirjassa Gothóni kuvailee asiaa sitä näin:

"Kuunteleminen tarvitsee viipyilyä, ja sitä, että antaa asioiden muhia keskustelijan määräämään tahtiin. Sanat saavat viipyä kielellä ja ajatukset kehittyä päässä ja sydämessä. Kuulija pysyy rauhassa lähellä. Keskustelijan asiassa viivytään niin kauan kuin on tarve."

On tärkeää todeta, että ohjauksessa ja valmennuksessa hiljaisuus ei saa muodostua painostavaksi. Jos asiasta ei ole enempää sanottavaa, on lupa siirtyä eteenpäin.

Viestintäkonsultin työssä kuuntelun taito auttaa näkemyksen muodostamisessa

Arvostan hiljaisuutta myös konsultin työssä. Olen huomannut, että mitä pidempään konsultin työtä teen, sitä vähemmän koen tarvetta päteä omilla mielipiteilläni. Tästähän konsultteja usein myös kritisoidaan – että he todellisuudessa tietävät vähemmän kuin väittävät, vaikka tuovatkin aktiivisesti omia mielipiteitään esiin.

Aiheesta on kirjoittanut esimerkiksi Helsingin Sanomat, joka haastatteli keväällä ekonomisti ja professori Mariana Mazzucatoa jutussaan "Tunnettu taloustieteilijä suomii konsulttijättejä kovin sanoin FT:ssä: Ovat liian kalliita eivätkä tiedä mistä puhuvat".

Kokemukseni mukaan asiakkaat tuntevat oman organisaationsa ja sen toimintaympäristön hyvin tarkkaan. Siksi konsultin työssä onkin ensiarvoisen tärkeä taito osata olla hiljaa. Tällöin voi kuunnella tarkasti, miten asiakkaat kuvailevat tilannettaan, toivottua lopputulosta ja tarvittavaa ulkopuolista tukea ja apua. Vasta tämän jälkeen on mahdollista muodostaa näkemys kokonaisuudesta ja ottaa kantaa siihen, miten kannattaisi edetä.

Konsultilla on tietenkin usein myös jotain sellaista osaamista ja tietoa, mitä organisaatiosta aidosti puuttuu. Toisaalta monesti kyse on siitä, että konsultti pystyy ulkopuolisena havaitsemaan ja kuulemaan asioita, joiden avulla tilannetta eteenpäin vievä näkemys tai ratkaisuehdotus syntyy.

Hiljaisuus hoitaa kohtaamistyön ammattilaista

Myös oman hyvinvointini yksi kulmakivi on säännöllinen hiljaisuuteen vetäytyminen. Tätä teen esimerkiksi hiljaisuuden retriiteissä. Hiljaisuudessa kuunnellaan ja kuulostellaan niin ulkoista kuin sisäistäkin hiljaisuutta.

Suomalaisen työnohjauksen eräs kehittäjä ja auttamistyön etiikasta paljon kirjoittanut Martti Lindqvist on todennut, että hiljaisuuteen hakeutuvat erityisen usein ne, joiden työhön kuuluu vaativaa ihmisten kohtaamista. Kun ammattina on olla ihminen ihmiselle, vetoaa hiljaisuuden hoitava ja palauttava voima.

Itse koen vahvasti, että minua hiljaisuus rauhoittaa, tyynnyttää ja maadoittaa takaisin omaan itseen. Joskus hiljaisuus voi myös ahdistaa, varsinkin silloin, kun omasta sisäisestä maailmasta kuuluu ääniä, joiden viesti on raskasta kohdata.

Ratkaisukeskeisen työnohjaajan koulutuksessa olen huomannut ja oppinut, että näidenkin äänien kuuntelu ja reflektointi on tärkeää, sillä se kasvattaa kohti vahvempaa ammatillisuutta.

Jos taas haluat kuulla lisää tai keskustella siitä, miten voin auttaa konsulttina, työnohjaajana tai coachina – laita viestiä! Olen valmiina kuuntelemaan.