Mitä eroa on coachingilla ja työnohjauksella?

Minulta kysytään usein, mitä eroa coachingilla ja työnohjauksella on. Entä kumpi ohjausmuoto kannattaa mihinkin tilanteeseen valita?

Coachingissa ja työnohjauksessa on paljon samaa, mutta myös selkeitä eroja. Koska itse teen töitä työnohjaajana ja coachina sekä toimin myös konsulttina ja mentorina, olen kokenut tärkeäksi ja mielenkiintoiseksi tutkia eri työroolien eroja ja yhdistäviä tekijöitä. Tässä blogissa haluan kiteyttää niistä omat ajatukseni.

Työnohjaus viipyilee, tutkii ja tukee perustehtävässä

Työnohjauksen juuret ovat vaativaa ihmissuhde- ja auttamistyötä tekevien työyhteisöjen työn tukemisessa ja kehittämisessä. Suomeen työnohjaus tuli 1950-luvulla, ja sitä on perinteisesti kehitetty ja hyödynnetty sote-alalla, koulutus- ja kasvatustyössä sekä kirkon työntekijöiden työssä. Monilla näillä aloilla työskenteleville ihmisille työnohjaus on lakisääteistä, koska sillä on katsottu olevan niin merkittävä rooli työhyvinvoinnin tukemisessa ja työn laadun varmistamisessa.

Työnohjaus on luonteeltaan viipyilevää ja tutkivaa. Työnohjaustapaamisista muodostuvat ohjausprosessit ovat usein pitkiä, jopa useita vuosia kestäviä. Työnohjauksen tavoitteena on tyypillisesti ollut tukea ihmisiä ja työyhteisöjä, jotta he selviävät perustehtävästään ja saavat purkaa siinä syntynyttä psyykkistä kuormitusta.

Työnohjausta hyödynnetään nykyään myös yksityisellä sektorilla ja laajasti eri aloilla.

Itse työskentelen pääosin johdon ja asiantuntijoiden valmennuksen parissa, ja työohjauksen tavoitteena voi olla esimerkiksi tarjota rauhallinen tila reflektoida ja purkaa johtamistyön kipukohtia, paineita tai haasteita luottamuksellisessa ilmapiirissä sekä tunnistaa ja löytää itselle merkityksellisiä oman työn kehityskohteita.

Oma lähestymiseni työnohjaukseen on ratkaisukeskeinen, mutta työnohjausta on tarjolla esimerkiksi psykodynaamisesta tai dialogisesta viitekehyksestä. Ajattelen, että itselle sopivan työnohjaajan löytämisessä teoreettista taustaa tärkeämpää olisi löytää ohjaaja, jonka kanssa syntyy luottamus ja kokemus ymmärretyksi tulemisesta.

Coaching ohjaa dynaamisesti kohti parempaa suoriutumista

Coaching rantautui Suomeen 2000-luvun alussa, ja se keskittyy tiiviisti yksilöön  ja hänen henkilökohtaiseen kehittymiseensä. Coaching-työskentelyn fokus on paitsi nykytilassa myös vahvasti tulevaisuudessa ja sen tavoitteissa. Coachingin taustalla on ratkaisukeskeinen lähestymistapa, vahvuuksiin keskittyminen ja positiivinen psykologia.

Luonteeltaan coaching on dynaamista ja tavoitteellista, ja tätä kuvastaa myös se, että verrattuna työnohjaukseen on coachingin tapaamisprosessin muoto tiiviimpi ja lyhyempi, ja tulostavoitteet ovat prosessissa läsnä. Jos työnohjaus tutkii ja viipyilee erilaisissa työhön liittyvissä pohdinnoissa, on coachingin tavoitteena tukea ihmistä löytämään sellaiset piilossa olevat voimavarat, joiden avulla hän voi suoriutua työssään entistä paremmin.

Coaching vaatiikin ohjattavalta psyykkisiä resursseja, toimintavalmiutta, oikeaa energiatasoa, vastuunottoa omista asioistaan ja usein hihojen käärimistä ja aktiivista muutosten tekemistä omassa toiminnassaan.

Olen itse kokenut, että coaching on erityisen toimivaa silloin, kun ihmisellä on valtaa ja mahdollisuuksia tehdä valintoja ja päätöksiä omaan työhönsä liittyen.

Kumpi valita? Tukea erilaisiin tarpeisiin, tilanteisiin ja toimintaympäristöihin

Työnohjaus ja coaching ovat molemmat erinomaisia tapoja tukea ihmisiä heidän työssään ja ammatillisessa kehittymisessään. Kuitenkin niiden erilaisista juurista ja työskentelyorientaatioista johtuen ne ovat parhaimmillaan erilaissa tilanteissa tai eri ihmisten kanssa.

Kun minulta kysytään, kumpi näistä ohjausmuodoista kannattaisi valita, kysyn aina runsaasti lisäkysymyksiä ohjattavan tilanteesta, voimavaroista, toiveista, työn luonteesta ja prosessin tavoitteista. Kun näistä on keskusteltu, selviää yleensä myös se, toimisiko coaching vai työnohjaus paremmin.

Coaching ja työnohjaus ovat työskentelytapoja, jotka tukevat ihmisen kehittymisprosessia ja luottamusta itseensä, ja pääasiallisena työskentelymuotona niissä on keskustelu. Ajattelenkin niin, että asiakkaan tarpeen ja senhetkisten voimavarojen tulisi loppupeleissä määritellä se, millaisia asioita ohjauksessa on hyvä olla mukana ja miten tapaamisten aikana työskennellään.